Alkujännitystä ilmassa

Minun täytyy myöntää, että olen tässä päätöksen haasteen aloittamisesta tehtyäni ehtinyt katumaan sitä jo monta kertaa.

Entä, jos en jaksa, tai jos motivaatio ei riitäkään? Häviänkö blogista kuin tuhka tuuleen vai kirjoitanko pettyneen blogauksen epäonnistumisesta?

Minulla on käytännössä kaksi ruokapolitiikkaan liittyvää moodia: Joko hifistelen (yleensä jonkin aasialaisen) ruuan kanssa – tai sitten syön korkeintaan parissa minuutissa valmistuvaa valmisruokaa.

Valitettavasti jälkimmäinen moodi on ollut viime aikoina voitolla. Ja sehän tietää rahanmenoa, mihin ei tällä hetkellä ole käytännössä varaa.

Keksinkin tämän haasteen itselleni sitouttaakseni itseni projektiin, koska tiedän, että ei mene kauaa, kun tulee (ensimmäinen) päivä, jona noidun itsekseni haasteeseen mukaan lähtemistä. On kuitenkin paljon vaikeampaa vetäytyä haasteesta vaikkapa viikon jälkeen, jos sitä on todistamassa useampia silmäpareja. Ryhmäpaine rules!

Valmistaudun haasteeseen lisäksi keskeyttämällä monta omaa projektia, joita olen tehnyt hissukseen (l. mielenkiinnon mukaan) eteenpäin. Ne vievät kohtalaisen paljon aikaa ja energiaa tällä hetkellä, enkä usko, että selviäisin tästä haasteesta keventämättä niiden tuomaa taakkaa merkittävästi.

Ruuanlaitto on minulle lopulta kivaa ajanvietettä. Jälkeenjäävän sotkun siivoaminen ei niinkään. Blogin riimikäs nimikin valikoitui sen perusteella, että se muistuttaa siitä, että kokkailua ei voi harrastaa kovin pitkään siivoamatta jälkiään välillä. Koska entropia kasvaakin keittiössä mielestäni turhan nopeasti ruokaa laittaessa, tämä haaste on myös – ja jopa ennen kaikkea – siedätystä jatkuvampaan siisteyden ylläpitämiseen.

Tavoitteena on siis minimoida ruokakulut ainakin syyskuun ajaksi unohtamatta ruuan ravitsevuutta, monipuolisuutta ja maukkautta. Ruuan on tarkoitus olla mahdollisimman pitkälle kasvisperäistä, mutta joitain poikkeuksia saatan tehdä.

Minulla on esimerkiksi ollut vaikeuksia saada tarpeeksi proteiinia ruuasta viime aikoina varsinkin orastavan voimaharjoitteluharrastuksen myötä, joten säilyttänen todennäköisesti esimerkiksi edullisia maitopohjaisia proteiinivanukkaita ruokavaliossa, koska ne ovat (ikävä kyllä) lähes puolet vastaavia vegaanisia tuotteita halvempia ja ne ovat käteviä välipaloja. Gramma proteiinia maksaa n. 5 snt, ja 20 gramman annoksen saa siis 1,10 euron hinnalla. Vaikka tämä jakaakin mielipiteitä, kyseiset vanukkaat ovat lisäksi keinomakeutettuja, eli sokeripommia ei tarvitse pelätä. Kuitenkin ennen kaikkea kätevyyden ja hinnan yhdistelmä pitänee ne siis mukana ruokavaliossa.

Toisaalta jotain positiivistakin lienee luvassa: tarkoitus on tehdä myös leipää itse, ja odotankin jo vaikkapa sitä, kun itse tehdyn focaccian kirsikkatomaatteineen ja rosmariineineen saa nostaa uunista jäähtymään ja odottamaan (kovin pian!) tulevia herkkuhetkiä.

Virallisesti aloitan haasteen syyskuun alussa, mutta alan jo totutella uuteen arkeen pikkuhiljaa. Jonkinlainen inventaario valmiiksi kaapeista löytyvistä tuotteista pitänee tehdä, ja suunnata sen jälkeen mm. etnisiin kauppoihin, joita täällä pääkaupunkiseudulla on jo onneksi ihan kiitettävästi ja joissa raaka-aineet ja mausteet ovat usein yllättävänkin edullisia.

Maku edellä mennään siis edelleen; varsinkin, kun oikeastaan mistä tahansa Aasian kolkasta tulevat, yleensä jollain tasolla mausteiset (kasvis)ruokalajit ovat lähes poikkeuksetta herkullisia ja haluan niitä siksi tehdä. Tulen kuitenkin tekemään erilaisia ruokia joka puolelta maailmaa budjetin puitteissa.

Tavoitteena on myös, että sinä, lukija, saisit inspiraatiota kokeilla itsekin jotain vastaavaa. Lompakko ja ympäristö kiittävät – makunystyröitä ja kehoa unohtamatta.

Tervetuloa seuraamaan haastetta!